suomeksi suomeksi   på svenska på svenska   in english in english   po-russki по-русски
intranet intranet

Satahanka XI

Yhdestoista kansainvälinen Satahanka -meripartioleiri kokosi partiolaisia kaikkialta Suomesta ja ympäri maailmaa merelle ja meren äärelle Sauvon Ahtelaan Turun saaristoon 28.7.-4.8.2008 uuden partiovuosisadan ensimmäiseen suureen suomalaiseen meripartiotapahtumaan. Leirin ohjelmaan kuului merimiestaitoja, purjehdusta suurilla ja pienillä partioaluksilla, kevytveneillä ja merellinen haikki halki saaristomaisemien.

Terve näkemiin Satahanka!

Terve näkemiin Satahanka!

Kansainvälinen meripartioleiri Satahanka XI päättyy tänään 4.8.2008. Leirille osallistui yhteensä 1203 partiolaista ympäri Suomea ja maailmaa. Lähes 200 leiriläisistä saapui Satahangalle ulkomailta yhteensä seitsemästä maasta: Norjasta (17 leiriläistä), Venäjältä (20 Karjalan tasavallasta ja lisäksi 30 ympäri maata), Yhdysvalloista (11), Iso-Britanniasta (21), Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista (7), Ranskasta (11) ja Kreikasta (58). Leirillä vieraili leiriläisten lisäksi yli 500 leiriläisten ystävää ja sukulaista sekä meripartiotyön ystävää.

Leirinjohtaja Jouni Riihelän mukaan leiri onnistui jopa yli odotusten. Tavoitteet on saavutettu erinomaisesti, Satahangan 12-16 -vuotiaat leiriläiset ovat olleet tyytyväisiä, aikuisilla palveluleiriläisillä on ollut hyvä tekemisen meininki, partiokoulutusalukset ja muu leirin kalusto ovat olleet kovassa käytössä.

Meriammatit Satahangalla

Saaristomeren luotsivanhin, entinen partiolainen Ari Saari ja kutterinkuljettaja Olli Huutera

Yhdennentoista Satahangan teema, merelliset ammatit, konkretisoitui lauantaina, kun leirialueelta saattoi bongata sekä lossikuski Atte Illmanin, alueluotsivanhin Ari Saaren että kutterinhoitaja Olli Huuteran, joilla kaikilla on itselläänkin meripartiotaustaa. Kävi ilmi, ettei työ merellä ole pelkkää ruorin kääntelyä vaan ajoittain jopa todellista sankarin hommaa.

Atte Illman on ollut lossilla töissä ainoastaan sijaisena ja kesätuuraajana, mutta on ehtinyt jo esimerkiksi pelastaa erään jäihin kiinni jääneen perheen jouluaatonaaton. Kun sain tiedon moottoriveneen haaksirikosta, irrotin jäät lossin vaijeriruuvista, löin vaijerin lossista irti ja löysin paikallistuntemuksen pohjalta perille. Perhe pääsi mökille viettämään joulua ja lossikin saatiin paikalleen. 12-vuotiaana olen myös ollut mukana pelastamassa peuraa, Atte kertoo.

Vastoin yleistä harhaluuloa lossin vaijeri ei vaikuta lossin ohjailuun millään lailla, vaan työ on kuskin tehtävä itse. Vaijerin voi kuulemma myös ajaa poikki, ja eräs kesätyöläinen onkin siinä onnistunut ensimmäisellä vuorollaan. Ruorijuopot saattavat myös törmäillä lossin kylkeen ja ihmetellä, miksei lossi väistänyt.

Luotsi Ari Saaren toimenkuvaan kuuluu laivojen luotsaaminen satamasta ja satamiin, kutterinhoitaja Olli Huutera taas hoitaa muun muassa konehommat. Merikapteenin tutkinnon ja pätevyyden lisäksi luotsin hommissa vaaditaan vastuun ottamista ja hyvää fyysistä kuntoa. Erityisesti laivoihin kiipeäminen vauhdissa köysitikkaita pitkin ja selkä edellä takaisin kutteriin palaaminen on haasteellista.

Joskus teknisen vian takia on ajettu maihin ja kerran luotsi jäi vessaan varalukon taakse laivassa. Onneksi laivan miehistö kuitenkin kuuli rymistelyn, muuten olisi alus ollut saaren rannassa kiinni! Onhan sitä jälkeenpäin naurettu, mutta jos tässä hommassa sattuu jotain, sattuu pahasti. Ammatissa tarvitaan itsevarmuutta, rauhallisuutta ja itsenäisyyttä. Pelisääntöjen mukaan on mentävä, mutta vapaa-ajalla voi ottaa kevyesti. Meren monet kasvot ovat tulleet tutuiksi, Ari ja Olli kertovat.

Merellisiin ammatteihin kouluttavat linjat ovat suosittuja opiskelijoiden keskuudessa. Meripartio on Suomen suurin merikouluttaja, joten ei olisi mikään ihme, jos johonkuhun satahankalaiseen tulevaisuudessa törmää vaikkapa juuri luotsikutterin kajuutta tai lossin ohjaamosta.

Energinen ilta

Energinen ilta

Lauantai-illan Energize Evening tarjosi vaihtelua totuttuun leiriohjelmaan erilaisissa toimintapisteissä. Alaleirit, eri maiden joukkueet sekä leirin kansainvälisyystiimi olivat pystyttäneet omat pisteensä. Lisäksi tarpoja- ja samoojaikäkausille oli omaa ohjelmaa.

Toimintapisteiden valmistelussa oli nähty paljon vaivaa ja jokainen löysi niistä oman suosikkinsa. Nopeimmat ehtivät kokeilla vaikka kaikkia. Kaijan pisteessä yritettiin auttaa Saimaan norppa takaisin veteen palloja heittämällä. Pookin pisteessä piti peukaloon narujen avulla ohjata sokkoa labyrintin läpi. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pisteessä heitettiin märkiä pesusieniä kohti maalia, tässä tapauksessa kaverin kasvoja.

Toimintapisteiden lisäksi aluksissa vietettiin avointen ovien iltaa ja kustakin sai tutustumisen jälkeen leiman leiriläisen kirjaan. Myös leirillä vierailleeseen luotsikutteriin sai käydä tutustumassa ja vaikkapa kyselemässä luotsin ammatista. Alukset olivatkin illan suosituin vierailukohde, ja satamaan muodostui pitkä jono odottamaan laiturille pääsyä.

Satahangalla järjestetään myös rippikoulu

Partiorippikoulupurjehduksella s/y Ingalla

Kaikki Satahangalla olevat partiolaiset eivät itse asiassa ole partioleirillä, sillä leirin yhteydessä järjestetään partiorippileiri. Partiorippileirille osallistuu 26 rippileiriläistä. Vaikka leiristä vastaa Turun Partiolaiset ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, partiorippileiri on avoin kaikkialta Suomesta tuleville partiolaisille.

Leiripappi Heidi Jokisen mukaan partiorippileirejä on järjestetty jo useiden vuosien ajan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä, eikä niitä tällä hetkellä tiettävästi järjestetä muualla Suomessa. Tavanomaisesta rippileiristä partiorippileiri eroaa partiomaisuutensa vuoksi. Partiorippileirillä esimerkiksi nukutaan teltoissa, ruokaillaan leirin yhteisruokailussa ja oppitunnit pidetään ulkona. Päivällä pyöriviin Satahangan ohjelmapisteisiin rippileiriläiset eivät ehdi osallistua, sillä silloin heillä on opetusta. Yhteisiin iltaohjelmiin, kuten avajaisiin, suureen iltanuotioon ja energize eveningiin, rippileiriläiset sen sijaan osallistuvat ja he jopa vastasivat torstaina järjestetyn koko Satahangan yhteisestä ekumeenisesta leirikirkosta.

Aija Aarnio ja Julia Teleni turkulaisesta Nuotiotytöt-lippukunnasta osallistuivat partiorippileirille. Idea partiorippileirille lähdöstä syntyi eräällä partioleirillä, lisäksi partiorippileirin käyneiden kavereiden suositukset vaikuttivat osallistumispäätökseen. Tavallisesta rippileiristä tytöt uskovat partiorippileirin eronneen partiomaisuuden sekä rentouden vuoksi. Tyttöjen mielestä partiorippileirille kannatti lähteä, sillä se on ylittänyt heidän odotuksensa. Parasta leirillä on ollut uusiin samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen. Partiorippileiri päättyy maanantaina 4.8. konfirmaatioon Sauvon kirkossa.

Satahangalla toimitaan ympäristöystävällisesti

Satahangalla toimitaan ympäristöystävällisesti

Merkittävä ympäristöteko oli jo leiripaikan valinta. Sauvon Ahtela on Turun kaupungin nuorisoleirialue, joka on rakennettu leirikäyttöön. Satahanka ei jätä maastoon kulumisen jälkiä, sillä leirillä liikutaan valmiita polkuja ja teitä pitkin. Leirin harmaat vedet johdetaan kunnan viemäriverkkoon ja alukset tyhjentävät septitankkinsa imutyhjennyspisteissä. Tavarakuljetukset ja hankinnat suunnitellaan huolellisesti, jotta turhilta ajomatkoilta vältytään. Jätteet kierrätetään Satahangalla ja ruoanvalmistus tapahtuu osin puulämmitteisesti.

Sen lisäksi, että Satahanka on rakennettu ja toimii ympäristöystävällisesti, yksi toimintapiste on omistettu ympäristöystävällisyydelle. Itämeri-pisteessä leiriläiset tekevät rantaseurantaa, jonka avulla korostuu vesien suojelun merkitys ja tietovisassa opitaan uutta Itämerestä. Ympäristöystävällisesti toimien tulevatkin Satahanka-polvet saavat leireillä puhtaassa luonnossa.

Kansainvälistä väriä Satahangalla

Kansainvälistä väriä Satahangalla

Eri puolilta Suomea tulleiden osallistujien lisäksi oman värinsä Satahangalle tuovat kansainväliset osallistujat, joita on yhteensä noin kaksi sataa seitsemästä eri maasta. Kuten suomalaisista osallistujista, heistäkin vain osa on meripartiolaisia.

Inger-Lise Neslein johtaa norjalaista 2. Bestum -meripartiolippukuntaa Satahangalla. He ovat Oslon ainoa meripartiolippukunta, ja muutenkin meripartiolaisten osuus kaikista partiolaisista on pieni, vain pari prosenttia.

2. Bestum -lippukunnalla on kaksi alusta, joilla he purjehtivat touko-syyskuussa suunnilleen kerran viikossa, ja niiden lisäksi kanootteja. Kuten Suomessakin, talvella toiminta on keskittyy purjehduskaudella tarvittavien taitojen opiskeluun. Esimerkiksi viime talvena lippukunnan vanhemmat johtajat suorittivat VHF-kurssin. Lippukuntalaiset osallistuvat aktiivisesti leireille ulkomailla, viime kesänä he olivat mukana kansainvälisessä partiolaivastossa, joka purjehti kolmen viikon matkan Oslosta Lontooseen osallistuakseen jamboreelle.

Ateenalainen 1. Kifissia on kreikkalaiseksi meripartiolippukunnaksi harvinainen, sillä se omistaa kaikkiaan kolme alusta. Yksi aluksista on kreikkalainen perinnevene, jolla voi purjehtia tai soutaa. Toinen on 27-jalkainen purjevene ja kolmas pieni katamaraani. Lippukunta toimii Ateenan esikaupungissa, josta matka merelle on niin pitkä, etteivät iltapurjehdukset ole mahdollisia. Siksi he tekevätkin purjehduskaudella ainoastaan pitkiä, viikon tai kaksi kestäviä purjehduksia. Tälläkin hetkellä lippukunnan 15-18-vuotiaat ovat purjehtimassa Egeanmerellä.

Christina Tsapepa lippukunnasta kertoo, että Kreikassa he leireilevät vain oman lippukuntansa voimin ja leiripaikka on joka vuosi eri. Kreikassa ei järjestetä Satahangan kaltaisia meripartioleirejä, mutta noin 2-4 vuoden välein merilippukunnat kokoontuvat yhteiseen regattaan. Christina on viihtynyt Satahangalla loistavasti, ainoastaan yksi asia on häirinnyt häntä: "Aamuisin aurinko nousee liian aikaisin, en osaa nukkua kun on niin valoisaa!"

Satahangalla paiskitaan töitä

Lauri Katiskoski kokkaa Satahankalaisille

Satahanka ja koko partiotoiminta perustuvat vapaaehtoistyöhön. Leirin aikana leirillä työskentelee noin 400 partiolaista sen eteen, että leiriläisille saadaan tuotettua kaikki palvelut ohjelmasta ja infrastruktuurista leirisairaalaan ja satamaan. Vaikka palveluleiriläisten leiri kuluukin töitä tehden, maksavat he aivan saman leirimaksun kuin leiriläisetkin. Suuri osa palveluleiriläisistä on ollut aiemmin leiriläisenä Satahangalla ja haluaa nyt tarjota saman mahdollisuuden nuoremmille partiolaisille.

Leirin keittiö ruokkii 1 200 henkisen Satahangan neljästi päivässä maittavin aterioin. Leirin laivakokki Linda Sten ja hänen viidentoista hengen tiiminsä painavat leirillä pitkää päivää. Ensimmäiset muonittajat ahkeroivat keittiössä jo kello kuusi aamulla muun leirin vielä nukkuessa. Leirin keittiön ovi pyritään sulkemaan keskiyöllä. Leirin keittiön tavoitteena on tarjota perinteistä ja laadukasta leiriruokaa riittävästi jokaiselle. Yöunista ollaan valmiita tinkimään tavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi hernekeittopäivänä herneiden liotus aloitettiin jo kello kolme yöllä.

Infratiimi vastaa infrajohtaja Vesa Ruohomäen johdolla kaikesta leirin tekniikasta: rakennelmista, sähköstä, vedestä, logistiikasta, hygieniasta ja kaavoituksesta. Hyvin toimivan infran toimintaa leirillä monikaan ei tule usein edes ajatelleeksi. Kysyttäessä infran tekemiä työtunteja leirin aikana, kieltäytyy Vesa ensin edes ajattelemasta asiaa. Töitä tehdään tunteja laskematta, mutta kun työpäivien mittaa ja työntekijöiden määrää hieman ynnäillään, päästää useisiin tuhansiin työtunteihin. Lisäksi tulee vielä ennen leiriä tehty kahden vuoden etukäteistyö suunnitteluineen ja palavereineen. Vesan mukaan leirien infratiimeissä ei ole koskaan liikaa tekijöitä ja hän toivottaakin tervetulleiksi kaikki ne, jotka ovat valmiita tekemään käytännön töitä leiriläisten hyvinvoinnin eteen.

Vapaaehtoistyön voimasta partiossa hyviä esimerkkejä ovat myös lippukuntien koulutusalukset, joiden hankintaan tarvittavat varat ja ylläpidon vaatimat kustannukset hankitaan pääosin talkoovoimin. Porilaisen Ruoripojat lippukunnan ylpeyden aiheen, vasta valmistuneen 51,5 jalkaisen koulutusalus s/y Passelin valmistuminen vei noin kymmenen vuotta. Alusprojektista vastanneen Ville Majasaaren mukaan tyhjässä hallissa teräsvenettä työstettäessä usko aluksen valmistumiseen oli välillä kovilla, mutta nyt Passelin purjehtiessa ensimmäistä kesäänsä, on tunnelma helpottunut. Vaikka aluksen valmistuminen vei pitkään, on palkitsevaa, että porilaiset partiolaiset purjehtivat s/y Passelilla useita vuosikymmeniä tästä eteenpäin.

Monipuolista meripartiota

Monipuolista meripartiota

Suomalaisten meripartiolippukuntien koulutusalusten laaja kirjo ulottuu suurista purjelaivoista pieniin moottoriveneisiin ja kaikkeen siltä väliltä. Yhteensä eri kokoisia aluksia on noin 200, joista tälläkin Satahangalla on paikalla kattava otos. Lisäksi lippukuntien käytössä on runsaasti pienempää kalustoa jollista kanootteihin ja kajakkeihin. Kaiken meripartioaluskaluston tärkeimpiä ominaisuuksia ovat turvallisuus sekä soveltuvuus koulutuskäyttöön.

Osalla meripartiolippukunnista on vuosikymmenten ja useiden eri alusten mittainen historia, kun taas toiset ovat vastikään hankkineet ensimmäisen koulutusaluksensa ja ovat vasta käynnistämässä meripartiotoimintaa. Myös alusten historiat eroavat, osa on kunnostettu partiokoulutuskäyttöön vanhoista rungoista ja osa hankittu uutena ja vieläpä suunniteltukin juuri partiokäyttöön.

Satahangan ja suomalaisen meripartiolaivaston uusimpiin aluksiin kuuluu s/y Passeli, joka laskettiin vesille vasta kuukausi ennen leirin alkua. Lippukunnan edellinen alus ei täysin vastannut toiminnan vaatimuksia, jolloin haave uudesta aluksesta alkoi elää. Passeli on suunniteltu alusta lähtien meripartiokäyttöön. Projekti kesti lopulta vuosikymmenen, ja yllätyksiäkin kohdattiin. Lukemattomien työtuntien jälkeen hanke kuitenkin lopulta huipentui upouuden aluksen matkaan Satahangalle.

Täysin toisenlaista aluskantaa edustaa Lauritsalan Siniveljien hinaaja m/s Pelle, joka on rakennettu jo vuonna 1899. Ennen partioalukseksi siirtymistään vuonna 1979 Pelle ehti toimia ainakin Kaukaan tehtaan lämmittäjien koulutusaluksena ja on kiskonut tukki- ja halkokuormia. Vuosien varrella alusta on kunnostettu runsaasti. Muun muassa aluksen pohja on uusittu ja kansirakenteita laajennettu. Pelleen on hankittu monenlaista merenkulun elektroniikkaa, jonka avulla purjehduksilla voidaan antaa vaativaa navigointikoulutusta.

Meripartiotoiminnassa pääosassa on käytännönläheinen ja vaihtelevasta aluskannasta johtuen monipuolinen koulutus. Meripartio on Suomen suurin vapaaehtoinen merenkulkukouluttaja, ja kaikilla kiinnostuneilla on mahdollisuus päästä vesille ja kouluttautua, vaikkei omaa alusta olisikaan. Koulutuksessa painotetaan erityisesti merimiestaitoja ja turvallista merenkulkua. Tunnustuksena koulutusjärjestelmän korkeasta tasosta muun muassa Merenkulkulaitos hyväksyy partiolaisten kurssit vuokraveneen kuljettajan ja kansainvälisen huviveneen kuljettajan kirjaa haettaessa.

Iltanuotion tunnelmaa

Iltanuotion tunnelmaa

Kolmannen aurinkoisen ja lämpimän leiripäivän päätteeksi Satahanka kokoontui yhteen suurelle iltanuotiolle. Kalastaja-Eemelin ja saimaalaisten partiolaisten vetämä iltanuotio oli uskollinen partiolaisten iltanuotioperinteille. Iltanuotiolla jokainen pääsi laulamaan, huutamaan ja kisailemaan sydämensä kyllyydestä. Illan isäntänä toiminut Kalastaja-Eemeli opetti leirille muun muassa, että kaapelitaulun läheltä kalastettuja ylipitkiä sähköankeriaita ei ole syytä katkaista kirveellä.

Illassa hehkui kunkin alaleirin upea me-henki, joka tuli hienosti esiin alaleirien vetämissä ohjelmanumeroissa. Erityisesti alaleirien omat rytmikkäät huudot raikuivat illassa komeasti. Illan hämärtyessä koko leiri muodosti suuren yhteisen sisaruspiirin ja lauloi yhdessä Kum Ba Yah:n.

Ensimmäisellä purjehduksella

Ensimmäisellä purjehduksella

Satahangan leiriohjelman kohokohta on luonnollisesti koko päivän kestävä purjehdus. Aluksesta riippuen leiriläisten purjehduspäivien kulku eroaa, askareet ovat erilaisia isoissa ja pienissä purjelaivoissa sekä moottoriveneissä.

Venäjän Kobeyskistä leirille tullut Elena Denyaeva, 16, pääsi Satahangalla ensimmäistä kertaa vesille. Maapartiolaiselle merelliset ohjelmat ovat olleet ainutlaatuisia kokemuksia. Purjehduksella s/y Passelilla tutuksi tulivat niin satamasta lähdön rutiinit kuin purjeiden käsittelykin.

"Lähdin Satahangalle, koska leiri vaikutti kiinnostavalta enkä ole ennen ollut Suomessa. Leirin tunnelma on ollut loistava ja olen jo saanut paljon uusia kansainvälisiä ystäviä, kuten toivoinkin saavani". Purjeiden noston lisäksi Elena pääsi myös ohjaamaan alusta. Helteisenä päivänä auringosta nauttiminen sekä uiminen kruunasivat merellisen päivän.

Leirin ohjelmapisteet käynnistyivät

Leirin ohjelmapisteet käynnistyivät

Maanantaisen leirin pystytyksen jälkeen leirin varsinainen ohjelma alkoi pyöriä tiistaina ja leirin 1200 osallistujaa pääsevät osallistumaan monipuolisesti erilaisiin merellisiin toimintapisteisiin. Luvassa on mm. purjehdusta isoilla aluksilla, jollailua, melontaa, merimiestaitoja, kädentaitoja sekä merellinen vaellus eli haikki.

Ensimmäistä kertaa Satahangalle osallistuvat Jesse, Julius, Niilo ja Toni Turun Partio-Sisseistä pääsivät aamupäivällä jollailemaan ja melomaan, poikien mielestä parasta leirillä on kuitenkin ollut uiminen. Satahangalle poikia houkutti leirin kansainvälisyys, perinteikkyys sekä uudet kokemukset ja kaverit. Julius saa nauttia kansainvälisestä partiohengestä vielä leirin päätyttyäkin, sillä kaksi leirille osallistuvaa skotlantilaista jäävät hänen luokseen muutamaksi päiväksi vierailulle.

Suomen Partiolaiset ja Suomen luonnonsuojeluliitto aloittivat keväällä 2008 rantaseurantayhteistyön, johon Satahangallakin osallistutaan Itämeri-pisteessä. Leiriläiset ottavat merestä näytteitä, joista tarkastellaan veden lämpötilaa, kirkkautta ja hajua ja tulokset kirjataan ylös rantaseurantayhteistyötä varten. Rantaseurannan lisäksi leiriläiset oppivat Itämerestä ja sen suojelusta lisää tietovisan avulla.

Tervetuloa, Välkommen, Welcome...!

Tervetuloa, Välkommen, Welcome...!

Kukin leirille osallistuva kansallisuus toivotettiin omalla kielellään tervetulleeksi avajaisissa, jotka päättivät ensimmäisen leiripäivän. Aiempien Satahankojen värikäs historia kerrattiin niin sanoin kuin esittäenkin, ja kaikki leirin osallistujat liitettiin näin osaksi leirien monikymmenvuotista historiaa. Usein sanotaan, että jokaisen suomalaisen meripartiolaisen tulisi ainakin kerran kokea Satahanka, ja jälleen suuri joukko pääsi tästä perinteestä osalliseksi.

Leirin johtajat Jouni Riihelä ja Pipsa Wilhelms toivottivat omalta osaltaan kaikki tervetulleiksi, ja kiittivät kaikkia leirin toteuttamiseen osallistuneita. Kuten kaikissa avajaisissa, näissäkin leikattiin leirin punainen nauha. Yhteislaulun ja laululeikkien mukana kaikki pääsivät osallistumaan ohjelmaan ja suomen kielen vokaalit tulivat jo tutuksi ulkomaalaisillekin.

Avajaisten päätteeksi sytytettiin Satahangan merkkituli. Leirilaulun ja -huudon siivittämänä merkkitulet johdattivat osallistujat omiin alaleireihinsä kohti iltapalaa ja ensimmäistä yötä yhdennellätoista Satahangalla.

Leiri alkoi helteisenä

Leiri alkoi helteisenä

Aurinkoinen ja touhukas leirialue vastaanotti maitse ja meritse saapuneet leiriläiset kansainväliselle Satahanka XI -meripartioleirille Sauvon Ahtelaan.

Rakennusleiriläiset pääsivät leirialueelle perjantaina, jolloin edellinen leiri Ahtelassa päättyi. Jo aiemmin oli alueelle kuljetettu materiaaleja ja tarvikkeita. Lähes 250 ahkeran rakentajan voimin leirin infrastruktuuri rakennettiin ja sunnuntai-iltana alue oli valmis luovutettavaksi leirin käyttöön. Rakentaminen ei loppunut siihen, vaan leiriläisten saavuttua jatkui alaleirien ja ohjelmapisteiden rakentaminen. Maanantai on kokonaan varattu rakentamiselle ja päivä huipentuu leirin avajaisiin, jotka kokoavat kaikki 1200 satahankalaista yhteen.

 
Nettipartiolaiset | IT-TURKU